Vaellettiin Levin huipulla ja tunturissa

2. päivä (12.9.)

Varsinainen ruskavaelllus alkoi toisena lomapäivänä. Ajoimme autolla Tuikku-ravintolan pihaan Levitunturin huipulle. Aivan huipun laelle oli tehty mielenkiintoinen patikkapolku, joka kiersi huipun ympäri.

Reitin varrella oli hauskoja sloganeita kosmologiasta, elämästä ja havainnoista, jotka kulkevat vierelämme ajassa, mutta niitä emme erityisesti mieti arkipäivässämme.

Oli kiva huomata, että pääsimme itsekin kuvaan Siistiin ruudunsäästäjään - heijastuksia tunturissa!

Myös piipahdus kotaravintolassa tehtiin kauniissa syyssäässä.

 

Tunturi loisti kauniina alapuolellamme ja lähitunturit kutsuvina. Vanhasta muistikokemuksesta kaivelime reittejä ja päätimme suunnata Sammun tuvalle, Ounasjoen varteen.

Siellä patikoimme helppokulkuisessa metsässä joen vartta ja ihmettelimme ruskaa ja metsän kauneutta.  Ja tietenkin, emmehän me yksin tai kaksin siellä jängässä olleet - varsinaiset asukitkin kävivät tervehtimässä.

Poroja vaelsi metsässä tokan verran. Ihmettelimme niiden sarvien komeutta ja kasvua. Paikalliset kertoivat, että porot putsaavat sarvensa syksyisin ja varsinainen luuaines tulee esiin heti kesän jälkeen. Hirvaat tarvitsevat kunnon taistelukalut syksyllä, jotta vaatimet saadaan  pyydykseen. Ja vaatimet puolustavat sarvilla keväällä yli-innokkaita uroksia.

Tarinat kertovat, että valkean vaatimen näkeminen tietää onnea. Saa nähdä, mitä siitä seuraa? Valkea komeus kuvattuna alla, mutta tuohan saattaa olla myös urosporo, harmi.