LEVI Rendevouz - kohtaaminen tunturissa

LEVITUNTURI
17.9.2010 illalla auringonlaskun aikaan Levitunturilla

Alla parhaita paloja yllättävästä kohtaamisesta tunturiporon kanssa.




Hyvissä valaistusolosuhteissa voi onnistua saamaan hyvän sarjan porokuvia. Kuvat on otettu Levitunturin kupeessa illalla juuri ennen auringon laskua.

Kuvat Tero Tuomisto.



Haahuilua siellä täällä kairassa

7.päivä (17.9.)
Viimeisenä lomapäivänä mietittiin, mitäs nyt tehdään? Päätimme lähteä kiertämään (tosin autolla) Ylläksen. Aluksi päädyttiin Aakenusjoen vartta Pyhäjärvelle. Sää oli loistava, kuten koko viikon on ollutkin.

Pyhäjärven rannassa oli kota, jossa pidimmme tauon.

Kerättiin  myös se "pakollinen" sankollinen puolukoita, joita oli metsät punaisenaan.



Tero Pyhäjärven kodalla.



Aakenusjoki.



Kurussa, kairalla ja joella

6. päivä (16.9.)
Aamu ilmaantui sateisena kuten oli ennustettukin. Jo hyvissä ajoin ennen puolipäivää aurinko pilkisti pilviraosta ja päivästä tuli kaunis. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista Pallastunturille. Maisemat muuttuivat entistäkin lappimaisemmiksi, onhan Levi suurtaajama Lapin harva-asutusseudulla.



Ounasjoki.



Kairassa bongasimme porotokan. Aluksi lauma näytti aralta, mutta myös porot ovat uteliaita ja seuraavat ihmisten touhuja.

Patikoimme Käkkälöjoen vartta. Maisemat olivat upeat ja todella karun kauniit.


Käkkälöjoki, Peltovuoma - Enontekiö.



Pengermä Käkkälöjoen ja lakkasuon välissä.

Olimme noin 100 km Leviltä pohjoiseen. Ruska näkyy maisemassa, tosin maaruskaa on vain paikoittain. Koivut ovat kauttaaltaan kullan keltaisia ja pihlajat paikoitellen syvän purppuran punaisia.

Metsässä patikoidessa löytyy hauskoja yksityiskohtia, kun pitää katseen tarkkana ja havaintokyvyn hereilllä.

 

Valkea poro valtavine sarvineen.
Kuva on otettu Levillä, Sammun tuvalla.

Valkeat porot Lapin luonnossa eivät liene kuitenkaan harvinaisuus, vaikka niitä ei joka tokassa olekaan.

Tänään bongasimme edustavan joukon Lapin eläimiä. Porojen lisäksi näimme yhden maakotkan ja kolme upeaa kuukkelia, viisi hirveä ja hirvivasaa, lukuisia parvia tilhejä sekä haukan. Hämmästyttävää on, että myös Lapissa on niikin paljon hirviä, olen aikaisemin pitänyt niitä etelän otuksina.

Hidasta virtaa Ounasjoella

5. päivä (15.9.)
Päivän teema on melonta. Vuokrattiin inkkari Lapin Perhesafarista ja kanootti kuljetettiin Könkään koululle, josta melontaretki alkoi. Satoi pientä tihkua, mutta siitä ei ollut varsinaista haittaa melonnassa. Tavarat inkkariin ja menoksi. Kajakkimelonnan jälkeen inkkari tuntui jopa hiukan tylsältä kapineelta ja melontatekniikka puuttui meiltä. Melottiin eri tahtia ja päädyttiin kivelle pienessä pyörteisessä koskessa. Inkkari on vakaa "alus", eikä edes kastuttu, joka oli hyvä asia oltiihan vasta alkumatkassa.

Raili ja Tero inkkarilla Ounasjoella, Levillä 15.9.2010.

Melontareitti Könkään koulu - Hannulannivan kota 12 km.

Ensimmäinen taukopaikka pongattiin hiekkarannalta.

Hirvasniemi, rantahietikko, jossa voi "taukoilla ja tulettaa".

Etappiin  kertyi 6 km matka. Ranatatörmään kasvit ja puut peilautuivat veteen ruskan väreissä ja reiti oli kaunis, kuten Lapin luonto yleensäkin näin syksyllä. Tuntureista näkyi tuskin vilahdustakaan, silllä pilvet roikkuvat niiden reunalla enteillen vieläkin sateisempaa huomista.

Puolivälin etapin jälkeen, kohdassa, jossa Ounasjoki tekee reilun mutkan aloimme laskea loppukilometrejä, meidänhän oli päädyttävä Sammun tuvan jälkeiselle laavulle. Joki virtasi alkumatkasta verkkaisesti ja oli vastatuuli, joten matka taittui hiukan yli virtaustahdin eli etanaliikenteellä. Edessä häämötti toinen pikkuruinen koski, Hannulan niva (koskimittarilla laskettuna tasoa 0,5), mutta pyörteitä ja kiviä oli niva täynnä. Selvisimme luovien niiden lomasta ja päädyimme kodalle, paluupaikkaan. Matkaa reitille kertyi 12 km. Upea kokemus.

Ruskareken ollessa näin polivälissä kannattaa muistella mitä muistikuvia on jäänyt edellisistä päivistä.Ruoka on Levillä todella hyvää, lienee tulosta aidosta kilpailusta. Uusi viihdekylpylä on tullut todella tarpeeseen ja se onkin upea kokonaisuus, erityisesti pidin siitä, että maisema on tuotu kylpylään suurten ikkunoiden kautta ja elementit ovat hillittyjä ja harmonisia. Silti av-tekniikalla on tehty ihmeitä: ukonilmaa, revontulia, joulutarinoita.

Kuvakollaaseja: takaumia kuvatarinoin ja valokuvin.

Raili käävän kimpussa rantatörmäällä.

Ounasjoen mutkassa.

Pahka Kätkätunturin rinteessä.



Luvattu maa Ounasjoen mutkassa

4. päivä (14.9.)
Päivän teemana oli Luvattu maa ja vaellus siellä, missä Ounasjoki tekee reilun mutkan. Paikka oli jonkin verran Leviltä Könkään suuntaan. Autolla mentiin. Luvattu maa oli suljettu, mutta jätimme auton parkkipaikalle ja suuntasimme Ounasjoen varteen.

Ounasjoen vartta.

Varsinaisia ja virallisia vaellusreittejä ei siellä ollut, mutta menimme omia reittejä. Se onkin mielenkiintoisempaa. Joen varsi oli kaunis ja metsä helppokulkuinen. Muita matkailijoita ei nähty, paitsi yksi inkkaripari joella.

Ounasjoki: tällä paikalla melojat tekevät pysähdyksen ja

istuskelevat rantanuotiolla paistaen makkaraa.

Tero kuvasi ja itse keräsin metsästä puolukoita puoli pussillista.

Tero

Sää oli edelleenkin varsin aurinkoinen ja ruska paikoittain esillä. Värit loistivat keltaisesta kupariin, maastossa koivut pudottelivat verkkaisesti lehtiä maahan.

Patikkamatkaa ei päivälle kertynyt kuin 6 km.Mutta fiilisten mukaaan mennään.

Kätkätunturilla ruskaa ihailemassa

3. päivä (13.9.)
Tämän päivän vaelluskohde on Kätkätunturi. Matkaa sinne on Leviltä 5 - 7 kilometriä riippuen siitä, mitä tietolähdettä uskoo. Reitti alkoi K5:n vierestä, josta lähdimme kiipeämään kohti tunturia. Maasto oli haasteellinen, mutta ei aivan mahdoton kulkea.

Ruskan värit paranivat mitä korkeammalle tultiin.

 Ensimmäisen matalamman huipun kohdalla luulimme jo olevamme perillä, mutta varsinaisnen tunturi olikin seuraavana edessämme. Ei ole ensimmäinen kerta kun tunturi katoaa horisontista ja ilmestyy eteeen jossakin saavuttamattoman kaukana olevana.


Viimeinen nousu oli 300 metriä ja tuntui jäsenissä. Laavulla odotti lounas, joten hyvin perille jaksettiin.

Tovi vierähti maisemia ihaillessa ja istuskellessa laavutulen ääressä. Jotkut vielä hasteelisemman reittivalinnan tehneistä pohdiskelivat, olisiko paluureitti helppokulkuisempi? Nousu oli ollut melkoinen koettelemus vastasuunnasta tulleille.

Itse valitsimme paluureitiksi vaikeakulkuisemman reitin, jotta ei olisi tarvinnut patikoida samaa matkaa takaisin. Tosin tämä koitui virhearvioksi. Alhaalla olikin jo selkä kipeä ja jalat mutkalla. Korkeus huipulla oli hiukan yli 500 m ja Levillä noin 200. Paluu olikin melken pystykulkua tunturin juurelle.

Perille päästiin väsyneinä. Kokemus kannatti, olihan maisemat mitä parhaimmat. Matkaa kertyi yli 15 km.

Vaellettiin Levin huipulla ja tunturissa

2. päivä (12.9.)

Varsinainen ruskavaelllus alkoi toisena lomapäivänä. Ajoimme autolla Tuikku-ravintolan pihaan Levitunturin huipulle. Aivan huipun laelle oli tehty mielenkiintoinen patikkapolku, joka kiersi huipun ympäri.

Reitin varrella oli hauskoja sloganeita kosmologiasta, elämästä ja havainnoista, jotka kulkevat vierelämme ajassa, mutta niitä emme erityisesti mieti arkipäivässämme.

Oli kiva huomata, että pääsimme itsekin kuvaan Siistiin ruudunsäästäjään - heijastuksia tunturissa!

Myös piipahdus kotaravintolassa tehtiin kauniissa syyssäässä.

 

Tunturi loisti kauniina alapuolellamme ja lähitunturit kutsuvina. Vanhasta muistikokemuksesta kaivelime reittejä ja päätimme suunnata Sammun tuvalle, Ounasjoen varteen.

Siellä patikoimme helppokulkuisessa metsässä joen vartta ja ihmettelimme ruskaa ja metsän kauneutta.  Ja tietenkin, emmehän me yksin tai kaksin siellä jängässä olleet - varsinaiset asukitkin kävivät tervehtimässä.

Poroja vaelsi metsässä tokan verran. Ihmettelimme niiden sarvien komeutta ja kasvua. Paikalliset kertoivat, että porot putsaavat sarvensa syksyisin ja varsinainen luuaines tulee esiin heti kesän jälkeen. Hirvaat tarvitsevat kunnon taistelukalut syksyllä, jotta vaatimet saadaan  pyydykseen. Ja vaatimet puolustavat sarvilla keväällä yli-innokkaita uroksia.

Tarinat kertovat, että valkean vaatimen näkeminen tietää onnea. Saa nähdä, mitä siitä seuraa? Valkea komeus kuvattuna alla, mutta tuohan saattaa olla myös urosporo, harmi.





Ruskaretkellä Levillä 11.9.-18.9.2010

1. päivä (11.9.)
Kotoa läksimme  ajamaan kohti Leviä kello 8.15 ja perille Leville pääsimme noin kello 21. Pari pysähdystä mahtui matkaan. Yöpyminen on Hotelli Levitunturissa, käytännöllinen ja siisti perhehuone kahdelle. Raskaan ajamatkan jälkeen ei huvitukset kiinnostaneet, joten menimme nukkumaan saman tien.

Railin blogi

Tässä blogisivustossa on kuvaus ruskaretkestä 11.9.-18.9.2010 Levillä ja Sallassa 9.9.-15.9.2011. Seuraa jalanjälkiämme, ehkä innostut jättämään myös omasi ...!