Maanantai 12.9.2011
Maanantaina suuntana oli kahden tunturin kierros ja suuntasimme Pienen Pyhätunturin taakse Pahan kurun reitille. Pahakuru on Ison Pyhätunturien takamailla, aapasoiden, tuntureiden ja kauniiden kuukkelimetsien ympäröimänä. Maasto on kohtuullisen helppokulkuista ja alkumatkasta myös pitkospuut kunnossa.
Paikalliset muurahaiset ja puolukat ovat löytäneet symbioosielämän,
näinkö jekutetaan aarniometsän kuningasta?
Lapin metsä on kiehtovan kaunista kantoineem, jurakoineen, kuusineen ja kelopuineen.
Kuukkelit lentelevät kuusikoissa ja erityisesti viihtyvät vanhoissa, tiheissä seka- ja havumetsissä.
Kylmäheteen lammella, taukopaikalla. Kuvassa on Raili.
Monta alavaa aapasuota ja jänkää on ylitettävä ennekuin pääsee perille Pahakuruun.
Viimeinkin Pahakurussa. Tero virittää nuotiota. Ei tullut mukaan poropannua ja kahvia teke mieli.
Joten vesi kurusta oluttölkiin, tölkit tulelle ja edellisen päivän poronjämistä kahvit.
Hyvin onnistui! Näin sitä oppii ääriolosuhteissa uusia kikkoja.
Puut verhoituvat paikallisessa kulttuurimaisemassa naavapartaan.
Kunnan matkailun edistämisrahat taitavat olla vähissä kun pitkospuut ovat pääseet surkeaan kuntoon.
Palureitillä askel oli raskas, polvet ja selkä kipeät ja lepohetkiä tarvittiin useita. Mielessä pyöri numeroita - paluukilometrien määrää tuli laskeskeltua pitkin matkaa.
Aapasuon reunalla lehahti lentoon lintu, joka todettiin myöhemmin hiiripöllöksi.
Lopulta päästiin mökille ennen pimeän tuloa. Matkaa reitille kertyi 16 km, se ei sinällään ole paljon, mutta keho on toista mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti